Kuvataideopettaja ja akvarellimaalari Arja Punkarin Uni

Uni oli huutokaupassa 10.9.-10.10.2014. Hän kartutti roktustiliä 50 eurolla. Kiitos Arja ja kiitos Marja!

Uni

Olin kuitenkin luvannut tehdä mollamaija –taiteilijanuken.  Mikä ihme se voisi olla.

Taru-Taina tulisi tuomaan pian ohjeita.

Kävin läpi kankaitani ja löysin vanhoja vaatteitani. Käteeni tuli ohut sifonkinen kesäpuseroni.

Päässä alkoi soida:  “Black and white together…oh..deep in my hearth, I do believe, we shall overcome some day”. Siis unelmani, vaikkakin idealistinen silloinen…siinä se oli.  Nukestani tulisi hippityttö. Tarvitaan siniset silmät, vaaleat hiukset ja jokin vaate vanhasta puserostani.

Nuken silmät ja huulet on sitten kirjottu helmiäis- ja puuvillalangalla.  Hiusten yhteispituus on n. 18 m.  Ne on ommeltu päähän viiden langan nipuissa.  Vihreä liivi  on vanhasta puserostani, hapsu- housut kankaasta, josta piti tulla hameeni.  Siniset korvikset  on rannerenkaasta, jonka sain 17-vuotiaana taidelukioaikana yhdeltä söpöltä bassokitaristilta.

Uni on nostalginen koristenukke.  Sillä ei pysty leikkimään: riisumaan, pukemaan, letittämään…

Enemmänkin oli suunnitelmia ja nuken piti valmistua jo aiemmin.  Mutta elämässäni  tapahtui suuri muutos:  Päätimme muuttaa mieheni kanssa  yhteen,  päätimme ostaa Porista talon.  Muutto tarkoittaa kahden asunnon tyhjentämistä ja tavaroiden siirtoa taloon, jota ei ole täysin tyhjennetty. Muuttoa on kestänyt nyt 2 kuukautta: pakkaamista, lajittelua, eri tason kierrättämistä, netti-ilmoituksia…taas purkamista sovittelua…

Aioin jonkun kerran jo luopua nuken tekemisestä, mutta halusin kuitenkin tehdä sen.

Idealismi on muuttunut melkoisesti tämän maailman keskellä.  Missä on kolkka, jossa  ei sodita, jossa ei ole tauteja, ei pakolaisia…?

Kuitenkin on ihmisiä, jotka uskovat parempaan ja johonkin hyvään. On esim. Unicef!

Yritän olla se pieni tyttö, joka uskoi.  Toivon, että uniikki Uni-nukkeni auttaa ihan oikeasti jotakin lasta parempaan elämään.

Arja Punkari